Juhani Niemi paneutuu uudessa tutkimuksessaan Paavo Cajanderiin (1846–1913), josta ei aiemmin ole kirjoitettu artikkelia pitempää yleisesitystä. Cajanderin toiminta ylioppilaselämässä, yhteistyö Suomalaisen Teatterin kanssa sekä työ runoilijana ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina on vain vähän tunnettua. Salaperäiseksi on jäänyt myös ihminen Cajander.
Teos liittyy Cajanderin suomennostyön esittelyn osalta luontevasti ajankohtaiseen suomennoshistoriaan kohdistuvaan tutkimukseen. Suomentaja-Cajanderin tuotanto on poikkeuksellisen laaja. Hän suomensi mm. Weckselliä, Runebergia, Shakespearea ja Topeliusta.
Cajanderiin liittyvää aineistoa – runoluonnoksia, suomennosten käsikirjoituksia, muistiinpanoja ja kirjeenvaihtoa – on kertynyt arkistoihin vielä viime vuosina. Teokseen sisältyy kronologinen katsaus Cajanderin elämän keskeisiin tapahtumiin ja siinä on lueteltu Cajanderin teokset, kirjoitukset ja käännökset. Teos avaa ainutlaatuisen näkökulman runoilijan ja suomentajan elämään.