Kaukaisen Kainuun korpimetsissä, itärajan hämärissä, havaitaan jotain ennenkuulumatonta: alkuperäinen suomalainen sikarotu ei olekaan kadonnut. Se on vain piileskellyt meiltä - aivan kuten monet muutkin asiat, joita emme ole uskaltaneet kohdata. Luonto ei kysele poliittisten käänteiden perään, eikä sika varsinkaan. Se tallustaa peltojen reunoilla, ylittää rajan mennen tullen ja sotkee ihmisyhteisöjen järjestystä juuri sopivasti. Löytö käynnistää sikajupakan ja vastakkain ovat luonnonsuojelu ja kansallismielisyys, suuret ikäluokat ja jälkipolvet, metsähehtaarit ja menetetyt muistot - eikä kukaan oikein tiedä, kenellä on oikeus olla oikeassa.


Viimeinen sika on moniulotteinen kertomus katoavista maailmoista, ylisukupolvisista varjoista ja toisin katsomisen mahdollisuudesta. Se liikkuu vaivattomasti realismista mielikuvituksellisiin ulottuvuuksiin luoden kuvia suomalaisuudesta, perheyhteyksistä ja arjen näkymättömästä perinnöstä. Tarina ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta kutsuu pysähtymään kysymysten äärelle: Mitä me kannamme mukanamme ja mitä me lopulta jätämme tänne?


Outi Vinkki (s. 1979) on hämeenlinnalainen esikoiskirjailija, jonka elämänpolku on kulkenut valtavirrasta poikkeavia reittejä. Koulutukseltaan hän on musiikkipedagogi, mutta toiminut opettajuuden lisäksi yrittäjänä, vapaaehtoistyössä ja perhehoitajana. Vinkki on kolmen nuoren äiti ja pitkäaikainen kotiäiti, joka tarkastelee maailmaa moniäänisesti historian, kansankulttuurin ja oman elämänkokemuksensa kautta. Vinkin kirjoittamista leimaa halu tarkastella maailmaa pintaa syvemmältä - erityisesti niitä kohtia, joissa ihmisyys joutuu koetukselle. Vinkin esikoisteos Viimeinen sika syntyi tarpeesta ymmärtää, mikä meitä suomalaisia vaivaa. Se sukeltaa kansamme vaiheisiin, olosuhteittemme ominaispiirteisiin ja sukupolvelta toiselle siirtyneen elämänlahjan mukana kulkeutuneeseen näkymättömään taakkaan, joka elää meissä monessa yhä.