36-vuotias Outi ei ole muutamaa lyhyttä ja epämääräistä suhdetta lukuun ottamatta ollut koskaan parisuhteessa. Vaikka haluaisi. Nyt hän katsoo kohti häpeää ja kertoo tarinansa.

Teoksessa yksityinen kokemus yhdistyy elämänkulun yleiseen pohdintaan. Kirjoittaja pohtii, millaista on olla nykypäivän vanhapiika: onko hän muiden mielestä nirso akka vai tuleva hullu kissanainen. Miten pitää kiinni toivosta, kun rakkaus ei yrityksistä huolimatta tapahdu? Miten tulla yksinäisyytensä kanssa toimeen? Entä saako haaveilla vanhemmuudesta, kun ei ole ketään, kenen kanssa sen jakaisi?