Väitöskirja tarkastelee ns. brandi-ajattelun vaikutusta tavaramerkkien rekisteröimisen edellytyksiin ja suoja-alan laajuuteen. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat vahvasti kuvailevien sanamerkkien ja ”epätavallisten” merkkien rekisteröinti, modernin sekaannusvaaraopin laajuus sekä merkkien suojaaminen niiden vesittymiseltä. Tutkimuksessa muodostetaan käsitys siitä, mikä on rationaalinen yhteisöoikeudellinen standardi näissä kysymyksissä. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi on oikeuslähdeoppimme perusta olennaisesti muuttunut. Kansallisen sääntelyn tulkinnassa on otettava huomioon yhteisöoikeudelliset oikeuslähteet. Tavaramerkkiasioissa onkin jo muodostunut laaja yhteisöoikeudellinen käytäntö siitä, miten vuoden 1989 tavaramerkkidirektiivi ja yhteisötavaramerkkiasetus on tulkittava. Työssä kiinnitetään keskeinen huomio siihen, että modernia tavaramerkkioikeutta ei tule tarkastella sääntökeskeisenä oikeudenalana, vaan argumentaatiopohjaisena punnintajuridiikkana. Erilaisten suuntaa antavien mittapuiden perusteella määritetään se, miten kukin oikeudellinen ongelma on ratkaistava. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millainen tavaramerkkisuoja on rationaalinen kaikkien markkinoilla toimivien intressien kannalta. Millainen on markkina-orientoitunut tavaramerkkioikeus? Voimassa olevan oikeuden tulkinnassa on sääntelyn sallimissa rajoissa otettava huomioon myös se, millä tavalla omaksuttavat oikeudelliset standardit vaikuttavat markkinoiden toimintaan.

Näköispainos v. 2002 julkaistusta teoksesta. Toimitusaika 1-2 viikkoa.