Elämän ja kuoleman leirit : Lapin evakoiden unohdettu arki Ruotsissa 1944–1946

Tammikuun kymmenentenä, vuoden 1945 alussa Ruotsin Vilhelminassa koettiin Lapin evakkotaipaleen traagisin hetki. Suuressa yhteishautauksessa saatettiin viimeiselle matkalle 16 alle viisivuotiasta lasta. He olivat kulkutauteihin menehtyneitä Lapin sodan pakolaisia.

Millaista suomalaisten evakkojen elämä oli leireillä Ruotsissa? Jälkipolville on kerrottu nöyryyttäviksi koetut täisaunat, kuukausia kestäneet karanteenit, makealta maistuvat ruuat ja loputon ikävä kotiin.
Todellinen arki oli paljon enemmän. Se oli Ruotsin evakuointiviranomaisten tarkasti sääntelemää elämää ahtaissa yhteismajoituksissa. Se oli perheestä eksyneiden omaisten etsintää, kielimuurin tuottamia väärinymmärryksiä, pitkästymistä ja sen seurauksena pikkurikollisuutta.

Kirja kertoo evakkoleirien vaietusta arjesta. Ruotsi otti vastaan evakot Lapista, kustansi heidän oleskelunsa Ruotsissa ja auttoi vielä evakosta kotiin. Paljonko se maksoi?
Ruotsin apu ei loppunut rajalle. Se jatkui Lapin jälleenrakennuksen aikana. Sen suuruus on yllättävä.

Pekka Mauno on journalisti, joka on työskennellyt yli 45 vuotta toimittajana ja uutispäällikkönä lehdissä eri puolilla Suomea, viimeksi Lapin Kansassa. Hän on kirjoittanut Lapin historian kiinnostavista tapahtumista kuten Ruijan siirtolaisuudesta ja Kemijoen varhaisista koskikaupoista.

Kirjan kuvituksena neliväri- ja mustavalkokuvia sekä karttoja.