Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin psykososiaalisen lääkkeettömän päihdehoidon näkökulma, vähentää leimautumista ja ennakkoluuloja sekä antaa toivoa toipumisen mahdollisuuksiin. Aihe on ajankohtainen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen kannalta hyvin monella eri tasolla. Päihdepalvelujen kehittämisessä halutaan kiinnittää enemmän huomiota asiakkaan ja palvelun käyttäjän kokemukseen ja asiantuntijuuteen. Tutkimusmenetelmänä kokemustutkimus haastaa dialogiin perinteisen tieteellisen tiedon ”toisen”, kokemukseen perustuvan tiedon kanssa. Päihde- ja huumeriippuvuudet ovat lisääntyneet, mikä näkyy sosiaalialan työssä yhä haasteellisempina asiakkaiden elämäntilanteina. Huumehoito on vahvasti medikalisoitunut. Tutkimus tuo ansiokkaasti esille psykososiaalisen tuen merkityksen toipumisprosessissa. Talentian ammattieettinen lautakunta lausuu palkitsemastaan tutkimuksesta, että se on ”erittäin koskettava, syvälle ihmisyyteen ja ihmisarvoon tuotu oma kokemus tekijän riippuvuudesta, hoidosta ja toipumisprosessista. Päihdeongelman ja kuntoutuksen tarkastelu toipuneen käyttäjän näkökulmasta avaa uutta ja syvällisempää ymmärrystä alan ammattilaisille. Tutkimus yhdistää hienosti kokemusasiantuntijuuden ja ammatillisuuden sekä kokemustiedon ja tutkimuksen”. Työn kautta tulee hyvin esille asiakaslähtöisyyden vaade sosiaalityön ammattilaiselle. Tekijän oma toipuminen tuo ilon ja toivon vahvan elementin niin narkomaaneille, heidän läheisilleen kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisillekin.