Valtaosin arkisto- ja kirjallisuustutkimuksiin perustuva Pentti Pylkön kirjoittama 300-sivuinen tietoteos Punainen viima käsittelee suomalaisten punaisten ja venäläisen sotaväen Suomessa vuosina 1917 ja 1918 harjoittamaa väkivaltaa. Sen uhreina menehtyi yli puolitoista tuhatta lähes yksinomaan siviiliväestöön kuulunutta suomalaista – miestä, naista ja lasta.

Lukijalle selviää useiden, eri puolelta Etelä-Suomea kerrottujen esimerkkien avulla, miten punaiset toimivat vastustajakseen katsomansa yhteiskuntaluokan eliminoimiseksi ja maan muuttamiseksi köyhälistön hallitsemaksi sosialistiseksi yhteiskunnaksi, jonka nimenä olisi Suomen Sosialistinen Työväen Tasavalta. Hänelle avautuu myös ikään kuin ikkuna liki sadan vuoden takaisin tapahtumiin, joiden aiheuttajat, punakaartit, toimivat jopa julmemmin kuin nykyiset väkivaltaa käyttävät ääriryhmittymät.

Kirjasta ilmenee selvä ero aseelliseen voimaan turvautuneen työväen radikalisoituneen vasemmistosiiven ja parlamentaarisia toimintatapoja kannattaneitten maltillisten sosialidemokraattien välillä. Siinä korostetaan tavallisen punakaartilaisen joutumista sodan pyörteisiin ilman, että hänellä olisi ollut muuta syytä liittyä punakaartiin kuin jokapäiväisen leivän hankkiminen itselleen ja perheelleen.

Teoksen tarkoituksena on tuoda päivänvaloon niitä punaisten tekoja, joista viime vuosien ja vuosikymmenten aikana tuotettu historian tutkimus ja kirjallisuus sekä tiedotusvälineet ovat lähes tyystin vaienneet. Niistä valkoisten toimista, joitten avulla kapina lopulta saatiin tukahdutetuksi ja Suomen itsenäisyys turvatuksi, sen sijaan on tiedotettu jopa niin tehokkaasti, että valkoisia on alettu pitää murhanhimoisina julmureina ja punaisia viattomina uhreina. Tällaisen asiantilan korjaamiseen kirjan kirjoittaja toivoo puhdistavaa keskustelua.

301 sivua + keskellä 32-sivuinen musta-valkoinen kuvaliite