Organisaatioiden henkilöstötoimi, HR, on toimintona ja käsitteenä jo lähes 100 vuotta vanha, mutta voimakkaimmin käsitykset HR:n merkityksestä ja roolista ovat muuttuneet viimeisen 30 vuoden aikana. Tiedon ja osaamisen merkitys organisaatioiden menestymisen edellytyksenä on korostunut, uudet sukupolvet vaativat uudenlaista, ihmisläheisempää johtamista ja tiukentuneet tehokkuusvaatimukset nostavat esille ihmisten jaksamisen ja motivoitumisen kysymykset. Nämä kehityssuunnat johtavat siihen, että HR nähdään myös strategisena toimijana – toimijana, jolla on oleellisen tärkeä merkitys organisaation olemassaolon turvaajana ja tulevaisuuden menestyksen tekijänä.

Henkilöstövoimavaroihin liittyvä tutkimus ja HR-käytäntö ovat tukeneet toisiaan, mutta kulkeneet myös erillään. Lukuisat HR-kompetenssi- ja roolimallit ovat auttaneet hahmottamaan HR:n monipuolista tehtäväaluetta ja tulevaisuuden kehityssuuntia, mutta samalla osoittaneet, että useissa organisaatioissa ollaan vielä etäällä hienoista tavoiteideaaleista ja henkilöstövoimavarojen aidosta arvostamisesta. Kaikki hienot uudet roolit – vaikkapa strategisena muutosagenttina toimiminen – eivät välttämättä ole muodostuneet todellisuudeksi arjen työsuhdepulmiin ja ongelmiin keskittyvän henkilöstötyön paineissa.

Kirjaan valitut teemat – osaaminen, hyvinvointi ja sosiaalinen vastuu – ovat kaikki keskeisen tärkeitä tämän päivän henkilöstökysymyksiä. Ja tämä kaikki muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa on kyse muutoksen johtamisesta, mutta muutoksen arkipäiväistyessä yhä useammin muutoksessa johtamisesta. HR:n monipuolistuvat vastuut ja korostuva merkitys tekevät siitä mielenkiintoisen kohteen elämänuraa pohtivalle opiskelijalle ja akateemiselle tutkijalle.