Suomalaiset urkurit ovat 1800-luvun jälkipuolelta lähtien matkustaneet ulkomaille viimeistelemään opintojaan ja hakemaan virikkeitä ammatilliseen toimintaansa. Kirjassa tarkastellaan yhdeksän suomalaisen urkurin opintomatkoja 1860-luvulta 1950-luvulle. Matkat ovat suuntautuneet Euroopan kulttuurikeskuksiin, mutta myös maakunnista 1900-luvun alkuvuosikymmenten Helsinkiin. Kirjan tehtävänä on selvittää, mikä merkitys opintomatkoilla on ollut urkurien ammatilliselle toiminnalle ja laajemmin Suomen urkutaiteelle. Kirjassa hyödynnetään uusia lähdeaineistoja, kuten kohdehenkilöiden muistelukirjoituksia, matkakertomuksia, esitelmiä, kirjeitä ja akateemisia opinnäytetöitä sekä urkureille kuuluneita esineitä.