Väitöstutkimuksessaan Pirkko Pohjakallio tarkastelee taidekasvatuksen historiaa koulun kuvataideopetuksen muuttuvien perustelujen historiana. Näillä perusteluilla kuvataideopetusta toisaalta oikeutetaan kaikille kuuluvana oppiaineena, toisaalta luodaan käsitystäsen väliiämästä tiedosta. Tutkimus selvittää, kuinka kuvataideopetukselle tuotetaan puheella merkityksiä. Tutkimuksen ajallinen painopiste on 1960- ja 1970-luvun vaihde, jolloin oppiaineen perustelut muuttuivat oleellisesti: havaitseminen ja kuva alettiin ymmärtää kulttuurisiksi, sosiaalisesti rakentuneiksi ilmiöiksi. Tutkimuksen kohteena on tuo murroskausi ja sen vaikutukset nykyajassa, se miten nykyiseen on tultu