Eturauhassyöpä, kuten muutkin syövät, aiheutuu solun DNA-muutoksista, joiden seurauksena osa geeneistä yliaktivoituu ja osa lakkaa kokonaan toimimasta. Syövän synnyn kannalta merkittävimpiä ovat muutokset ns. kasvurajoitegeenien ja syöpägeenien toiminnassa. Solu voi menettää kasvurajoitegeenin toiminnan esimerkiksi mutaation tai kromosomialueen häviämän seurauksena. Vastaavasti kromosomialueiden monistumat voivat johtaa alueella sijaitsevien syöpägeenien ilmentymisen lisääntymiseen. Näiden muutosten seurauksena solu saa kasvuedun ja alkaa lisääntyä normaalisoluja nopeammin.
Eturauhassyöville tyypilliset kromosomien häviämä- ja monistuma-alueet on tähän mennessä kuvattu jo varsin hyvin. Toistaiseksi näiltä kromosomialueilta on kuitenkin kyetty tunnistamaan vain hyvin vähän sellaisia kasvurajoitegeenejä tai syöpägeenejä, joiden muutokset voisivat olla selittävänä tekijänä merkittävässä osassa eturauhassyöpätapauksista.
Häviämien ja monistumien kohdegeenejä voidaan etsiä paitsi tutkimalla itse kromosomialueita, myös epäsuorasti havainnoimalla eroja geenien aktiivisuudessa eli ilmentymisessä. Tämän työn tarkoituksena oli tunnistaa sellaisia geenejä, joiden ilmentyminen etutauhassyövässä on muuttunut. Tätä tarkoitusta varten yhdistettiin kaksi uutta molekyylibiologista menetelmää, suppressiosubtraktiohybridisaatio (SSH) ja DNA-mikrosiruhybridisaatio, joiden soveltuvuutta ja luotettavuutta testattiin ensimmäisessä osatyössä selvittämällä subtraktion tehokkuus sekä siruhybridisaation herkkyys ja lineaarisuus. Tämän jälkeen näitä menetelmiä käyttäen seulottiin sellaisia geenejä, joiden ilmentyminen eturauhassyöpäsoluissa oli joko heikentynyt tai lisääntynyt. Ilmentymismuutosten tutkimisessa hyödynnettiin lisäksi myös kaupallisia mikrosiruja.
Toisessa osatyössä SSH- ja mikrosirutekniikoiden yhdistelmällä tunnistettiin kaksi geeniä, RAD21 ja KIAA0196, joiden ilmentyminen oli lisääntynyt eturauhassyövässä ja jotka olivat myös monistuneet 30-40%:ssa pitkälle edenneistä eturauhassyövistä. Kolmannessa osatyössä havaittiin elongin C-geenin ilmentymisen lisääntyminen eturauhassyövissä. Elongin C-geenin monistumia todettiin n. 20%:ssa pitkälle edenneistä syövistä. Edellä kuvatut tulokset viittaavat siihen, että RAD21-, KIAA0196- ja elongin C -geenit saattavat olla osallisina eturauhassyövän etenemisessä.
SSH- ja sirutekniikoiden avulla löydettiin myös yksi tuntematon geeni, STEAP2, jonka ominaisuuksia tutkittiin neljännessä osatyössä. STEAP2-geenin karakterisointi paljasti sen, että ko. geenin koodaama proteiini sijaitsee solussa enimmäkseen ulkokalvolla, mutta myös solulimassa olevissa jyvämäisissä rakenteissa. Lisäksi havaittiin, että STEAP2-geenin ilmentyminen eturauhassyöpäsoluissa on lisääntynyt. STEAP2:n tehtävä solussa on toistaiseksi selvittämättä, mutta solukalvolla sijaitsevana proteiinina sitä voisi olla mahdollista hyödyntää uusien eturauhassyövän diagnostiikka- ja hoitomenetelmien kehittelyssä.
STEAP2:a läheisesti muistuttavan "sukulaisgeenin", pHyde:n, on aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa osoitettu hillitsevän eturauhassyöpäsolujen jakautumista ja kykyä muodostaa kasvaimia. Viidennessä osatyössä tutkittiin, täyttääkö pHyde-geeni eturauhassyövässä ns. klassisen kasvurajoitegeenin määritelmät, eli ovatko geenin molemmat kopiot syöpäsoluissa yleisesti vaurioituneet joko geenin mutaation tai häviämän seurauksena. Koska tutkituista eturauhassyöpänäytteistä löytyi vain hyvin vähän pHyde-geenin mutaatioita ja häviämiä, ja koska myöskään pHyde-geenin ilmentymismuutoksia ei havaittu, on epätodennäköistä että pHyde-geeni olisi eturauhassyövän kasvurajoitegeeni.
Yhteenvetona tutkimuksessa tunnistettiin neljä sellaista geeniä (RAD21, KIAA0196, elongin C ja STEAP2), jotka mahdollisesti liittyvät eturauhassyövän kehittymiseen. Koska näitä geenejä ei ole aikaisemmin kuvattu syövän yhteydessä, jatkotutkimusten tavoitteena on pyrkiä selvittämään se, miten ne voisivat olla osallisina syövän syntymisessä ja etenemisessä.
