Primo Levin (1917-1987) Hukkuneet ja pelastuneet on hämmentävä ja samalla valaiseva kokoelma kirjoituksia keskitysleirin olemuksesta. Auschwitzissa lähes vuoden vankina ollut italianjuutalainen kirjailija tarkastelee siinä mm. viestinnän mahdollisuutta ja mahdottomuutta leirillä, häpeää jota kestokyvyn äärirajoilla kamppailevat vangit saatiin tuntemaan, sekä "harmaata vyöhykettä", vankien ja natsien välillä toimivia ihmisiä. Useassa kohdassa hän pohtii muiston ja muistamisen merkitystä. Viimeisessä luvussa Levi kertoo kirjeenvaihdostaan ja suhtautumisestaan saksalaisiin lukijoihin.