Runoilija latomossa on tutkimus Aaro Hellaakosken Jääpeilistä (1928), joka on paitsi suomalaisen modernistisen runouden edelläkävijä ja klassikko, myös maamme ensimmäinen typografisesti kokeellinen runokokoelma. Tutkimuksessa Jääpeili asetetaan kirjallisuushistorialliseen kontekstiinsa tarkastelemalla sitä suhteessa kotimaiseen modernismia ja kirjataidetta koskevaan aikalaiskeskusteluun sekä kansainväliseen visuaalisen runouden traditioon.

Tutkimuksen pääpaino on Jääpeilin runojen ja kokoelman typografisen ulkoasun syntyhistoriassa, jota tarkastellaan käsikirjoitusten ja korjausvedosten valossa. Aineistoon sovelletaan geneettisen kritiikin menetelmää, joka yhdessä runsaan kuvituksen kanssa tuo esille Hellaakosken kirjoitusprosessin ja kokoelman typografisen ulkoasun toteutuksen eri vaiheet.

Teos on suunnattu kirjallisuudentutkijoiden ohella luovasta kirjoittamisesta, runoudesta, modernismista, avantgardesta, kirjahistoriasta ja typografiasta kiinnostuneille lukijoille.

The Poet in the Composing Room: A Genetic Study of Aaro Hellaakoski’s Jääpeili The present work is a genetic study of Hellaakoski’s typographically
experimental collection of poetry Jääpeili (Ice mirror, 1928), commonly
regarded as a classic and forerunner of Finnish modernist poetry. The
study places Jääpeili in its literary historical context by investigating
its relation to the tradition of visual poetry, and the contemporary
discussion of modernism and book arts in Finland.
The main focus of the study is the genesis of the poems and experimental typography of Jääpeili. By applying the methodology of genetic criticism, the study investigates the manuscripts and proofs of Jääpeili, providing a detailed view of the various stages of Hellaakoski’s writing process and the development of the work’s typographical design in collaboration with typesetters.
The study argues that Jääpeili’s distinctive modernism – combining
both modernist and more traditional means of expression – rests upon
an esthetic of media purity according to which every art form has its
own distinctive means of expression. The concept of media purity
determines Hellaakoski’s critical stance towards the avant-garde, as
well as his views on book arts, and the practical implementation of the
typography of Jääpeili.
As such, the poetics of Jääpeili’s experimental typography differs
essentially from the avant-garde visual poetry of such poets as Guillaume
Apollinaire or F. T. Marinetti, who strive to transgress the boundaries
between literature and visual art. In contrast, Hellaakoski worked within
the constraints of letterpress typography and in this respect is more akin to the poets Stéphane Mallarmé and Pierre Reverdy, for example.