Talvisodan päättyessä Suomen turvallisuuspoliittinen asema jäi uhkaavaksi. Uuden itärajan turvaksi päätettiin rakentaa puolustusasema, joka myöhemmin sai nimekseen Suomen Salpa eli Salpalinja. Sodan päättäneessä Moskovan rauhassa Suomi joutui luovuttamaan maa-alueita Neuvostoliitolle. Luovutetulla alueella sijaitsi useita puolustuslaitoksen rauhanaikaisia joukko-osastoja, jotka menettivät varuskuntansa. Näitä varten tarvittiin nopeasti uusia varuskuntia. Syntyi parakkivaruskunnat, joissa koulutettiin varusmiehet taistelijoiksi ja valmistauduttiin miehittämään Salpa-linja. Etelä-Karjalaan rakennettiin 11 parakkivaruskuntaa tai -aluetta. Kantturaniemen varuskunta Lemillä on yksi näistä.

Kirjan kirjoittajat, Raino Kinnunen ja Pekka Intke, sotahistorian harrastajina ryhtyivät mielellään Kantturaniemen Varuskunnan Perinneyhdistyksen pyynnöstä täydentämään jo aiemmin julkaistua aineistoa Lemin alueella sijanneesta Kantturaniemen parakkivaruskunnasta. Löytyi aikaisemmin julkaisematonta tietoa parakkivaruskunnista ja pian kirja laajenikin kattamaan koko itäiselle maarajalle syntyneet parakkivaruskunnat painopisteen säilyessä kuitenkin Kantturaniemen parakkivaruskunnassa.

Kirja kertoo parakkivaruskuntien rakentamisen perusteista, puolustuslaitoksen arkkitehtuurista 1930- ja 1940-luvuilla, miten parakkivaruskuntia käytettiin jatkosodan aikana ja mitkä ovat olleet parakkivaruskuntien kohtalot sodan jälkeen.

Kirja pyrkii herättämään lukijoidensa kiinnostuksen omaan kulttuuriympäristöön ja edesauttamaan kulttuuriperinnön säilyttämistä tuleville sukupolville.