Äänialaltaan rikas kokonaisuus käsittää monenlaisia proosan lajeja: reportaasia, jutunkerrontaa ja henkilökohtaista tunnustuksellisuutta, joka puhkeaa välillä tiukaksi esseistiikaksi tai klassiseksi novelliksi. Tuloksena on vaihteleva, viihdyttävä, älyn, tunteet ja uteliaisuuden herättävä kudos.

Kehysrakenteensa kirja saa kirjoittajansa elämästä kahden käänteentekevän vuoden aikana. Sen ulkoiset tapahtumat seurailevat kirjailijan matkoja ulkomaille. Raittila on syksyn stipendiaattina Euroopan sydämessä Belgialaisella maaseudulla Brysselin tuntumassa. Hän haaksirikkoutuu parin varomattoman melanvedon vuoksi rajajoen yli Norjaan, missä kuohuvan kosken niskakivien väliin kiilautuneet miehet sopivat yhteisestä matkasta Albaniaan. Raittila kirjoittaa myös ensikosketuksestaan New Yorkiin ja kertoo kuinka suomalainen kirjallisuus kohtaa islamin Damaskoksessa.

Teksti vaihtaa lajia ja tunnelmaa välillä huomaamatta liukuen, välillä yllättävästi leikaten. Se panee lukijansa nauramaan ja seuraavassa hetkessä itkemään. Kokonaisuuteen sisältyy irtonaisten anekdoottien ohella ajattelun ja arvot haastavaa tinkimätöntä esseistiikkaa ja oivalluksia herättävää matkakuvausta, mutta myös elämänkäänteiden tuottamaa dramaattistakin henkilökohtaisuutta.

Ulkona on kirja, joka alkaa vaivihkaa hahmottua orgaaniseksi kokonaisuudeksi, tarinaksi. Raittila kirjoittaa paljon kirjallisuudesta, taloudesta ja taiteesta. Jossain vaiheessa lukija oivaltaa, että kirja on muun muassa sisältä nähty seurantaraportti suomalaisen kirjankustantamisen viimeisimmistä käänteistä. Toisella tasolla Ulkona on henkilöhistoriallinen episodi, joka kääntyy ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä rakkaustarinaksi.