Syrjäytyminen kuuluu yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun keskeisimpiin käsitteisiin. Syrjäytyminen on myös sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen keskiössä.

VTT, professori Kyösti Raunio tarkastelee tässä julkaisussa syrjäytymistä sosiaalityöhön liittyvänä ilmiönä. Syrjäytymistä tarkastellaan yksilöille kasautuneina hyvinvoinnin ongelmina, yksilöä yhteiskuntaan yhdistävien siteiden heikkoutena ja yhteiskunnallisten päättäjien syrjäytymiseen kohdistuvana toimintana. Lisäksi valotetaan suhdetta marginalisaatioon ja syrjäytymiseen. Näiden erilaisten näkökulmien yhteisenä nimittäjänä on joutuminen sivuun yhteiskunnan valtavirrasta, "yhteiskunnallisesta normaalisuudesta".

Sosiaalityön tehtävänä on vahvistaa niitä edellytyksiä, joilla syrjäytyneiden ihmisten yhteiskunnallinen osallisuus on mahdollista. Tässä onnistuminen edellyttää, että syrjäytymistä aikaansaavien ongelmien takaa tunnistetaan ja otetaan käyttöön ihmisillä olevat voimavarat - silloinkin, kun kyse on syrjäytymisen äärimmäisellä reunalla elävistä, monien ongelmien kanssa kamppailevista ihmisistä. Sosiaalityön näkökulmasta voimavaroja tarvitaan normaalin arkisen hyvinvoinnin ja selviytymisen mahdollistamiseksi, ei vain ihmisten yhteiskuntaan integroitumiseksi.

Kirja on tarkoitettu kaikille sosiaalipolitiikasta ja erityisesti sosiaalityöstä kiinnostuneille, alan toimijoille ja päättäjille. Kirja soveltuu myös erinomaisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oppikirjaksi.