Nykysuomen jokapäiväistä käyttösanastoa ovat ihana, ihastua, ihastella ja ihanne. Sanat ovat selvästi johdoksia, mutta niiden kantasana esiintyy nykyisin paikan- ja sukunimissä.

Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, milloin iha-alkuisen suku- tai paikannimen kantana on esihistoriallinen yksilönnimi, milloin taas iha-substantiivi tai jokin sen substantiivi- tai adjektiivijohdos. Perimmäisenä tavoitteena on muodostaa kuva esihistoriallisen nimiperheen rakenteesta, levikistä ja historiasta. Tutkimusaineisto on koottu kaikista itämerensuomalaisista kielistä.