Peter on jumissa. Nuoruuden haaveet ja lupaava tulevaisuus on kääntynyt mukavaan mutta yksinäiseen aikuisuuteen: hänen uransa on tylsä, hänellä on ystäviä vain Facebookissa ja hänen romanttisen elämänsä parasta ennen päiväys on jo ohi.
 
Eräänä yönä baari-illan jälkeen ja Paluu Tulevaisuuteen -elokuvan innoittamana hän saa loistavan idean: hän menee ajassa takaisin, takaisin siihen hetkeen, jolloin hänen elämänsä oli vielä hänen edessään.
 
Peter pakenee elämästään, sammuttaa kännykänsä ja muuttaa takaisin teiniaikojensa makuuhuoneeseen. Hän antaa hiustensa kasvaa pitkiksi, käyttää kivipestyjä farkkuja ja jättää huomioimatta maailmasta kaiken, mitä ei ollut 1980-luvun puolivälissä. Hän päättää restauroida ja palauttaa kotikaupunkinsa vanhan elokuvateatterin ja heittäytyy intohimoisesti uuteen projektiin. Hän piilottaa kuitenkin todellisen tavoitteensa kaikilta: löytää uudelleen elämänsä rakkaus, Jennifer - täydellinen tyttö, joka istui hänen vieressään englannintunnilla – ja saada toinen mahdollisuus.
 
Aikamatkailu ei ole kuitenkaan ihan helppoa, kun koko muu maailma pysyy nykyhetkessä. Peterin on lopulta pakko kysyä itseltään, voiko koskaan todella mennä takaisin?

Risto Pakarinen näki Paluu tulevaisuuteen -elokuvan ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja nykyisin koko hänen elämänfilosofiansa rakentuu sen ja 80-luvun popin ja rockin sanomaan. Helsinkiläissyntyinen Pakarinen asuu Tukholmassa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Jonain päivänä Jennifer on (tässä aikaulottuvuudessa) hänen esikoisromaaninsa, joka julkaistaan ensimmäisenä Kanadassa kesällä 2019.