Ylioppilaskunnan ja osakuntalaitoksen merkitys oli Suomen poliittisessa ja kulttuurielämässä vahva toiseen maailmansotaan asti. Vanha Pohjalainen Osakunta perustettiin 1643. Se hajosi vuoden 1906 lopussa, jolloin Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen Osakunta perustettiin.
Osakunnan historian analyysissa painopiste on aatehistoriallisessa tutkimusotteessa. Tutkimusjänne on pitkä (n. 1830-2005), ja tekijä käyttää hyväkseen sukupolviteoriaa. Osakunnan piiristä nousivat mm. Vilho Helanen, Yrjö Ruutu, Rudolf Holsti, Elias Simojoki, Yrjö Vuorjoki, Urho Kekkonen ja monet muut tunnetut jääkäriliikkeen, kielitaistelun, AKS:n, heimoaatteen ja valtakunnan politiikan keskeiset vaikuttajat.
Tutkimuksessa käsitellään myös osakunnan toimintaa kotimaakunnan hyväksi; pohjoisten kansanopistojen perustajana, maakunnallisten yhteyksien luojana ja terveysvalistuksen jakajana. Toisaalta analysoidaan Helsingin yliopiston ylioppilasyhteisöä ja sen muuttumista vuosisadan aikana.