"Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen oikeudellista asemaa hyvinvointipalvelujen toteuttamisessa. Vaikka erityisenä tarkastelunäkökulmana on ollut äskettäin uudistettu julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö, järjestöjen asemaa on jouduttu arvioimaan myös muun yleisen lainsäädännön perusteella. Tutkimuksessa on selvitetty, millä tavoin yhteisön oikeus ja yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytäntö rajoittavat kansallista sosiaaliturvajärjestelmää koskevaa päätöksentekoa ja millaisin ehdoin ne antavat sille tilaa. Samalla on tarkasteltu sitä, millä tavoin hyvinvointipalvelujen järjestämistä koskevat yhteisön oikeuden periaatteet sisältyvät jo kansalliseen lainsäädäntöön. Tutkimuksen kohteena olevien yleishyödyllisten ja aatteellisten järjestöjen historiallinen erityisasema on perustunut niiden sosiaalipoliittiseen tarkoitukseen. Vastausta on haettu myös siihen, millainen merkitys toiminnan tarkoituksella on järjestöjen tulevaisuuden tehtäväroolin kannalta. Tutkimuksen käytännön johtopäätöksenä on, että sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoiden kehittyessä on entistä pienemmät mahdollisuudet sille, että julkisin avustuksin rahoitetuille järjestöille voitaisiin varata yrityksiin nähden erityisasema palvelujen tuottajana. Tutkimuksessa arvioidaan kriittisesti myös sitä, miten hankintalaki toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluhankintoihin liittyviä yleisiä tavoitteita ja miten sääntöjen laadinnassa on otettu huomioon sosiaalilainsäädännön perusteisiin sisältyvä terveydenhuollon potilaan tai asiakkaan integriteetin turvaamisen vaatimus.