Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta on Schillerin (1759-1805) teoreettisen tuotannon huipennus. Kirjoitus on ensimmäisiä tekstejä, joissa runoudelle ja taiteelle annetaan selkeän poliittinen tehtävä. Siksi kirja on estetiikan ja poliittisen ajattelun klassikko ja tärkeä tausta nykyisin käytävälle keskustelulle taiteen yhteiskunnallisuudesta.

Suomentanut Henriikka Tavi.