Terveessä uskonnossa maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat harmoniassa ja kummallakin on oma tilansa. Millä tavalla ne hakeutuivat kohti harmoniaa varhaiskirkossa? Mitä kirkkoisät opettivat sukupuolten tasa-arvosta? Mistä mieheyden ja naiseuden suhteessa syvimmiltään on kysymys? Professori Serafim Seppälä matkaa feminiinisyyden ja kristillisen hengellisyyden alkulähteille. Hän käsittelee toinen toistaan kiinnostavampia kysymyksiä varhaiskirkon ja idän kirkon aatehistorian valossa. Tarkasteltavana ovat jumalakuva, naiseuden uudistuminen, hengellisyyden naiselliset kasvot ja kirkkoäidin rooli varhaiskristillisessä spiritualiteetissa. Hän peilaa näitä kysymyksiä keskiajan juutalaisuuteen, jossa feminiinisyys sai erilaisia, jopa radikaaleja ilmenemismuotoja.