Iho on niin ohutta että päästää vaatteet läpi. Seison Ikea-kassissa. Aluspaidan puuvillakurjet syövät kädestä. Tämä on pyyntöni, se on taiteltu kaksi kertaa.

Silja Kejonen kirjoittaa runoja erosta, surusta ja unettoman yksinäisyydestä. Halusta kysyä, kutsua ja koskettaa ihoa. Runoissa on kaikki se hauraus ja kirkkaus, joka näyttäytyy hetkissä, joissa liikutaan kaltevalla pinnalla.