Tosiasioista voi kirjoittaa ylimalkaisesti, / mutta unet, / ne vaativat tarkkuutta. / Kuka niitä muuten uskoisi.
Sirkka Seljan runoutta voi luonnehtia lempeäksi ja räiskyväksi, viisaaksi ja pähkähulluksi, sen väriä valoisan punaiseksi. Runoilija näkee ympäristön pienissäkin ilmiöissä ihmeitä ja antaa eläinten majoittua Villiruusu-taloonsa. Unien vallaton logiikka suo menneen elää nykyhetkessä, vieraiden kulttuurien ja muinaisten aikakausien sulautua suomalaiseen maisemaan. Ovien takaa avautuu outoja näkymiä, ja eläinten keskuudessa sattuu yllätyksiä: riikinkukon lapsi on värikäs kissa - runoilijan arvoituksellinen sielunkumppani.
Riikinkukon lapsi on koottu Sirkka Seljan kaikista runoteoksista vuosikymmenten varrelta. Mukana on myös viime aikoina kirjoitettuja, ennen julkaisemattomia runoja kokoelmassa Avaruuskoira
Runoilija Sirkka Seljan (1920–2017) esikoisrunokokoelma Vielä minä elän ilmestyi 1942 ja läpimurtoteos Taman lauluja 1945. Sittemmin runoilijanura jatkui lähes 70 vuotta ja vielä 90-vuotiaana Selja julkaisi uusia runoja kokoelmassa Riikinkukon lapsi, Valitut runot (2010). Seljan valoisat runot kehittyivät vuosikymmenien kuluessa mitallisesta, persoonallisesta luontolyriikasta kohti surrealistista, villiä proosarunoutta. Hänen runoutensa innoittajia ovat luonto, unet ja eläimet, etenkin kissat, joiden kanssa hän asui Hämeenkoskella Villiruusu-talossaan.