Väitöskirjan aiheena ovat vallankumousoikeudet, punaisten sisällissodassa vuonna 1918 perustamat yleiset tuomioistuimet, joilla vallankumoukselliset korvasivat olemassa olleen oikeuslaitoksen. Vallankumousoikeudet käsittelivät pidätettyjen valkoisten asiat, mutta ratkaisivat myös runsaasti tavallisia rikos-, riita- ja hakemusasioita. Tutkimuksessa luodaan alkuperäislähteiden pohjalta kokonaiskuva aiemmassa tutkimuksessa lähes täysin sivuutettujen vallankumousoikeuksien toiminnasta. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavalla vallankumousoikeudet toimivat. Huomion kohteena ovat vallankumousoikeuksien perustaminen ja kokoonpano, niissä noudatettu menettelyllinen sääntely sekä niiden ratkaisukäytäntö eri asioissa.