Kuinka löydämme itsessämme ja toisissamme menettelytavat, joissa tunnistamme sitä, mikä ei liity entiseen?

Taneli Tuovinen esittelee taidekasvatuksen alan väitöstyönsä tutkimushistoriana, joka alkaa taiteidenvälisten kokemusten ääreltä ja päätyy erääksi mahdolliseksi genealogiaksi keskustelulle visuaalisesta ajattelusta. Tuovisen taiteellinen tutkimusote hahmottelee yli satavuotisen kaaren, joka kutoo yhteen koti- ja ulkomaista ajattelua havainnosta, mielikuvituksesta, esteettisestä kokemuksesta sekä visuaalisen kulttuurin ilmiöitä, nykytaiteilijoiden haastatteluja, työkalun filosofiaa, mimesiksen antropologiaa, taiteellista tutkimusta ja lihan viisautta. Tutkimus ei tarkastele näkyväksi tekeviä käytäntöjämme (havainto, taiteellinen työ) vallitsevan tilan analyysinä vaan vastaamisena visuaaliseen ajatteluun nähden. Tämä tarkoittaa tunnistaa, paikantaa, muuttaa ja esittää omassa toiminnassa hukattuja ehtoja, joissa visuaalinen tulee uudelleen ilmaistuksi tavalla, jossa toimintaympäristö ei sinänsä muutu, se näkyy toisin.