Teoksen tavoitteena on luoda kokonaiskuva poliisin oikeudesta voimankäyttöön ja esittämään aihetta koskevia sääntely- ja tulkintasuosituksia. Tutkimuksen mukaan kotimaisessa sääntelyssämme ei ole perus- ja ihmisoikeuksia uhkaavia heikkouksia. Yksittäisen kansalaisen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta poliisin voimankäyttö on Suomessa hyvin säänneltyä, hyvin johdettua ja hyvin toteutettua. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät lainsäädännön kehittämistarpeet liittyvät sivullisten oikeusaseman tarkempaan sääntelyyn sekä hätävarjelun ja voimakeinojen käytön välisen suhteen selkiyttämiseen. Lisäksi teoksessa arvioidaan, missä tilanteissa oikeudenvastaisesta voimankäytöstä tulisi langettaa rikosoikeudellinen seuraamus ja miten erityyppisiä erehdyksiä tulisi rikosvastuun rajoja määritettäessä arvioida.