Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

”Katariina vilkaisi ulos keittiön ikkunasta. Ulkona pyrytti lunta, jouluun oli vajaa viikko, ja hän viettäisi sen yksin ensimmäistä kertaa eläissään. Ajatus tuntui vapauttavalta.”

Lemmenlahdella pätivät piskuisen kirkonkylän hyvät ja huonot puolet, varsinkin kun toimi opettajana: lähes kaikki vastaantulijat olivat tuttuja. Pistäytyessään pitkästä aikaa leipomokahvilassa, Katariina tutustuu Iiroon, uuteen leipuriyrittäjään. Mies ojentaa tiskin yli jauhoisen kätensä. Katariina tarttuu siihen ja tuntee lujan puristuksen, sellaisen joka välittää itsevarmuutta ja jämäkkyyttä, luotettavuutta.​

Tuore kohtaaminen kutkuttaa mielessä kun Katariina astuu pullapitko kainalossaan luokkaan.