Persoonallinen ja henkilökohtainen kertomus kuvaa ulkomaalaistaustaisen helsinkiläisen kautta pääkaupunkiseutumme urbaania kulttuurihistoriaa ja kaupunkielämämme muutoksia kolmenkymmenen vuoden ajalta 1980-2010.

Abu-Hannan helsinkiläiskokemus alkoi punavuorelaisen jugendtalon ovelta. Ovessa luki "Alien Office", siellä oli Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten rekisteröidyttävä. Tämän jälkeen Ratakadun Suojelupoliisi haastatteli 23-vuotiasta tulokasta huolella puolen päivän ajan. Seuraavana päivänä Porthanian opiskelijakahvilassa Abu-Hanna tapasi elämänsä ensimmäisen somalialaisen. Ulkomaalaistoveri esitteli valokuvaansa Iltalehden kolmossivun tyttönä.

Näin alkoi muualla syntyneen vihkiytyminen pääkaupunkiseudun elämään. Opiskelun ja työn kautta Abu-Hannan käsitys Suomesta monipuolistui:

"Joissakin muissa maissa yhteiskuntaluokat jakautuvat yläkerran ja alakerran väkeen. Itse juoksin näitä portaita edestakaisin joka päivä. Aamuisin istuin Aasian ja Afrikan laitoksen kirjastossa, jossa Jaakko Hämeen-Anttila ja kolme muuta opiskelijaa sipsuttelivat villasukissaan. Iltapäivällä juoksin luennolta painamaan nappia Helsingin valkoiseen valtuustosaliin. Tauolla join kahvia Tarja Halosen ja Kalle Könkkölän kanssa. Illalla odotti ravintolan tiskivuoro. Kiinteistölautakunnan jäsenenä söin rapuja, fasaaninrintaa ja villisikaa snapseineen, mutta lähdin juhlista ensimmäisenä nukkumaan, sillä kello viisi minun oli ehdittävä kitkemään rikkaruohoja Itäkeskuksen parkkipaikalle."

Alienin silmin on muistelmakirja, joka yhdistelee korkeakulttuurin vivahteikkaita ilmiöitä ja juurevaa suomalaisuutta. Umayya Abu-Hannan teksti elää ja hengittää burleskin satiirin ja taitavan asiaproosan välillä. Pistämättömän tyylinsä ja ilottelevan kielensä avulla Abu-Hanna rakentaa suomalaisuudesta hybridin, jota emme itse osaisi kuvitella.