Onhan sentään linnut

Sodankyläläisen Uni Ojuvan (s. 1984) runokokoelma Onhan sentään linnut kuvaa Keski-Lappia uudisasutuksen ja kadonneen keminsaamen kielen ja kulttuurin rajamaana. Kirjan runot luovat historiakuvan seudusta, jota kruunu ja valtio kontrolloivat ja jossa joukkoliikkeet kukoistivat. Samalla teoksen paikat – tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila – toimivat runojen kuvaamien ihmisten ankkuroitumispisteinä omaan menneisyyteen ja sen vaikuttamiin identiteetteihin.

Uni Ojuva on historiatieteen maisteri sekä kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden asiantuntija. Hän on kiinnostunut erityisesti muistitietohistoriasta ja joukkoliikkeistä, joita hän tarkastelee usein arktisesta näkökulmasta. Ojuvan esikoisrunoteos Asentopuu voitti vuonna 2018 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.