Muuttuva työelämä asettaa yhä suurempia vaatimuksia koulutukselle ja lähes kaikissa oppimismuodoissa haetaan yhteyttä teorian ja käytännön, koulun ja työelämän välille. Miten olisi mahdollista purkaa tämä kiveen kirjoitettu jaottelu ja yhdistää teoriaa ja käytäntöä mielekkäällä tavalla?

Anne Uola etsii vastausta pro gradu –tutkielmassaan oppisopimuskoulutuksen viitekehyksestä, jossa oppimista ja tiedon muuntumista käsitellään uudesta näkökulmasta: kokemustiedon ja hiljaisen tiedon yhdistymisenä. Tieto on moniulotteinen oppimisen väline, joka jalostuu mielenkiintoisella tavalla ammatilliseksi osaamiseksi, kun prosessiin osataan kiinnittää huomiota oikealla tavalla. Teoreettisena kehyksenä käytetty kontekstuaalisen oppimisen teoria painottaakin oppimisen perustuvan toisaalta oppijan omaan toimintaan ja kokemukseen, toisaalta kokemusta muokkaavaan toimintaympäristöön ja taustoihin. Siten olennainen kysymys on, millaista panosta vaaditaan opiskelijalta, työnohjaajalta ja tietopuolisen opetuksen kouluttajilta oppisopimuskoulutuksessa.

Sen lisäksi että tutkimuksessa vastataan edellä esitettyihin kysymyksiin, siinä kehitellään kontekstuaalisen oppimisen teoriaa ja pyritään siten luomaan siltaa tieteellisen kehittelyn ja käytännön toiminnan välille.