Mitä tekemistä devonikauden maakerrostumilla on virolaisen pakanauskon kanssa, miten uraanimalmi herätti Viron laulavan vallankumouksen ja mitä vikaa on jääkaappimagneeteissa matkamuistoina? Semiootikko ja biologi Valdur Mikitan Kantarellin kuuntelun taito sai hyvän vastaanoton Suomessa.

Kirjailijan toinen suomennettu teos, tähänastisena pääteoksenakin pidetty Lingvistinen metsä pureutuu virolaisen ja itämerellisen kulttuurin syntyhistorian selvittämiseen aina mannerlaattojen liikkeistä alkaen. Mikitan tekstit risteilevät eri aikakausissa, maan pinnanmuodostumissa ja metsätyypeissä. Hänellä on kyky nähdä yhteyksiä nykyajan kulttuuri-ilmiöiden, maantieteellisten sijaintien sekä myyttien ja historian välillä. Hänen käsittelyssään saavat uuden tulkinnan niin esihistoriallisen ajan tapahtumat, kylmä sota kuin nykyvirolaisten kesämökkikulttuurikin. Lingvistinen metsä on hätkähdyttävän ajankohtainen luonnon ja pienten kulttuurien puolustuspuhe.

2020-luvulla ilmastonmuutoksen muuttuessa yhä todellisemmaksi uhaksi teos on jopa iskevämpi kuin ilmestyessään alkukielellä kymmenisen vuotta sitten. Suomenkielisen version alussa on johdantona Mikitan tervehdys suomalaisille lukijoille. Kirjan viesti ei ole itämerensuomalaisille sysisynkkä. Meillä on edellytykset selviytyä ekokatastrofista, sillä meillä on jäljellä kivikauden keräilijän elämäntavallisia piirteitä metsissä ja kesämökeillä kulkiessamme, kiitos synestesian, saunan ja sienikorin.