Hiphop on Yhdysvalloissa 1970-luvulla katukulttuurina syntynyt ja 1980-luvulta lähtien maailmanlaajuiseksi kasvanut nuorisokulttuurin muoto. Sen osa-alueet – DJ-toiminta, rap-musiikki ja -lyriikka, breikkaus ja graffiti – ovat kehittyneet sekä tiiviissä vuorovaikutuksessa että kukin omaan suuntaansa. Kirja Hiphop Suomessa: puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä sisältää näkökulmia suomalaiseen hiphop-kulttuuriin sen koko kehityskaaren ajalta: vuosien 1983–1984 vaihteesta nykyhetkeen asti.
Hiphopiksi nimitetään New Yorkissa Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehittyneitä musiikillisen, sanallisen, kehollisen ja kuvataiteellisen ilmaisun muotoja: rap-musiikkia ja -lyriikkaa, DJ-toimintaa, breikkausta ja graffitia. Näitä nuorison katukulttuurina syntyneitä lajeja yhdistää performatiivisuus, vuorovaikutteisuus sekä usein myös kilpailuhenkisyys.
1980-luvun alusta alkaen hiphop kasvoi maailmanlaajuiseksi nuorisokulttuuriksi. Suomeen ensimmäiset vaikutteet saapuivat vuosien 1983–1984 aikoihin, jonka jälkeen etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla maassa, hiphopin harrastajista alkoi muodostua omaleimaisia paikallisia vertaisyhteisöjä. Nykyään rap-musiikki on hiphopin näkyvin ilmentymä populaarikulttuurissa. Hiphopin eri osa-alueet ovat kuitenkin edelleen läsnä nuorten omaehtoisessa toiminnassa. Kuten Yhdysvalloissa ja monessa Euroopan maassa, Suomessakin hiphop-kulttuurin tarjoamat keinot luovuuteen ja itseilmaisuun ovat löytäneet tiensä myös kouluopetukseen ja valtiollisesti tuettuun nuorten harrastetoimintaan.
Kirja Hiphop Suomessa: puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä tarjoaa näkökulmia suomalaiseen hiphop-kulttuuriin ja sen osa-alueiden vaiheisiin, yhteisöihin, kehityskulkuihin ja keskusteluihin. Kirjassa tutkijat ja kulttuurin toimijat kohtaavat: se sisältää sekä tieteellisiä artikkeleita että taiteen ja taustojen tekijöiden kokemusasiantuntemukseen perustuvia puheenvuoroja.
Kirja jakautuu temaattisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee hiphopin kehitysvaiheita graffitin, breikin ja improvisoidun räpin osalta. Kirjan toinen osa keskittyy räppäämiseen ja räppiin. Aiheina ovat aitouskysymykset sekä yhteiskunnalliset teemat poliittisista kannanotoista uskontoon, rotuun ja sukupuoleen. Kirjan kolmannessa osassa DJ:t, toimittajat, tuottajat sekä hiphop-työpajojen vetäjät valottavat niitä osia hiphop-kulttuurista, jotka eivät suoraan näy yleisölle taiteellisen tuotannon tai performanssin muodossa. Kirjaan sisältyy myös kaksi nuoren sukupolven harrastajan henkilökuvaa, jotka kertovat hiphop-kulttuurin asemasta elävänä ja jatkuvasti uusiutuvana osana nykykulttuuria Suomessa.
Omaehtoiseen taiteelliseen toimintaan kannustavana ilmaisumuotona hiphop vetoaa yhä uusiin nuorten sukupolviin. Hiphop on intohimo, harrastus, oma ääni yhteiskunnassa sekä nykyään monille myös ammatti. Kulttuurista voi muodostua kokonainen elämäntapa ja maailmankatsomus: "Hiphopin kautta oppii ymmärtämään ja ottamaan huomioon muita, eri kulttuureista tulevia erilaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteistyössä toimien on mahdollista saada aikaan jotain ainutlaatuista ja ennen kokematonta." – Pete "Hende" Nieminen (graffititaiteilija, työpajaohjaaja).
Hiphop-kulttuurin tutkimuksesta on viime vuosina kasvanut kansainvälinen, monitieteinen akateeminen tutkimusalue. Suomessa hiphop-kulttuurin tutkimuksen tueksi perustettiin vuonna 2014 Nuorisotutkimusseuran yhteyteen itsenäinen Hiphop Suomessa: suuntauksia ja sukupolvia tutkimusverkosto. Kirja on syntynyt tutkimusverkoston piirissä osana Koneen säätiön rahoittamaa kolmivuotista Hiphop Suomessa -hanketta (2016-2018).
