Toinen maailmansota repii Eurooppaa. Latvian miehittäneet saksalaiset perääntyvät neuvostojoukkojen tieltä. Lapset ihmettelevät taas kerran aikuisten puheita ja puhumattomuutta, eivät tiedä, ovatko ajat nyt paremmat vai huonommat, ja miksi kadunnimiä taas muutetaan. Sekä maalla että kaupungissa on ongelmansa, joita toiset eivät aina ymmärrä. Bille-tyttö elää vuoroin kummassakin.

Neuvostosotilaat jäävät Latviaan. Jotkut Billen luokkatoverit ovat jo kuolleet tai kadonneet, kenties kyyditetty Siperiaan. Bille kasvaa nuoreksi naiseksi, saa opiskellakin, mutta pettymykset tuntuvat seuraavan toistaan. Vielä ei kukaan tiedä, että miehityksestä tulee monille pitkä painajainen.

Bille on vähän kuin Vihervaaran Anna: laiha, pisamainen ja rumaksi moitittu, ei vähiten omasta mielestään, mutta hänellä on vahva oikeudentunto. Hänen sisukkuutensa on ihailtavaa, mutta hän antaa itselleen myös luvan väsyä ja uppoutua kirjojen maailmaan. Uhriksi hän ei halua suostua. Näissä tytöissä on jotain universaalia, mihin moni lukija voi samastua.

Vizma Belševica (1931-2005) oli runoilija, kirjailija ja kääntäjä, joka syntyi ja kuoli itsenäisessä Latviassa, mutta joutui elämänsä aikana kokemaan monta vallanvaihdosta ja mullistusta. Osittain tosipohjainen Bille-trilogia ilmestyi 1990-luvulla, kun Latvia oli saanut itsenäisyytensä takaisin. BILLE JA NUORUUS on sen päätösosa.
Belševican laajaa tuotantoa on käännetty, sävelletty ja tutkittu paljon. Hänen äänensä ei ole vaiennut eikä hänen viestinsä vanhentunut.