Vähävaraisten lapsiperheiden hyvä vointi ja sen tukeminen

Aikaisemman tutkimustiedon perusteella vähävaraisuuteen liittyy usein syrjäytymisriski terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Terveydenhuollossa vähävaraisia perheitä on usein lähestytty ongelmalähtöisesti ja ulkokohtaisesti. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa vähävaraisten lapsiperheiden arjen hyvästä voinnista perheiden ja perheenjäsenten omasta näkökulmasta.

Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologia ja tutkimusaineisto kerättiin avoimilla haastatteluilla toimeentulotukea saavilta tai muiden sosiaalitukien varassa eläviltä lapsiperheiltä haastattelemalla perheiden äitejä, isiä ja perheenjäseniä yhdessä. Hyvä vointi sai yhteisiä, mutta myös erillisiä merkityksiä, kun sitä tarkasteltiin äitien, isien ja perheen yhteisestä kokemuksesta käsin. Yhteisiä merkityksiä olivat arjen terveys, mielekäs tekeminen, päivä kerrallaan eläminen, tarkoituksenmukainen sosiaalinen verkosto, ”yhteen hiileen puhaltaminen”, riittävä taloudellinen toimeentulo ja mielekäs jaksamista ja selviytymistä tukeva toiminta. Äideille hyvä vointi merkitsi läheisverkon tukea, arjen sujumista, voimaannuttavaa äitiyttä, perheen sisäistä toimivuutta ja omaan ja perheensä hyvään vointiin vaikuttamisen mahdollisuutta. Isille hyvä vointi merkitsi yhteisten merkitysten lisäksi isänä olemisen mahdollisuutta, ruokaa nautinnon lähteenä ja oikeutta olla oma itsensä. Vähävaraisten perheiden tuen ja avun saannin kokemukset olivat yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia. Perheet saivat ja tarvitsivat monenlaista tukea, mutta tuen saamiseen ja vastaanottaminen liittyi myös tukea murtavia tekijöitä.

Ymmärrys vähävaraisten lapsiperheiden arjesta auttaa terveydenhuollossa työskenteleviä kehittämään valmiuksiaan riskioloissa elävien perheiden tukemiseksi sekä sosiaalisen näkökulman huomioimiseen työssään. Kun tiedämme enemmän asiakkaidemme elämän olosuhteista ja heidän arjestaan sekä niihin liittyvien kokemusten synnyttämistä merkityksistä, ymmärrämme paremmin heidän terveyteen liittyviä valintojaan ja tuen tarpeitaan. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä yhdessä erilaisissa elämänolosuhteissa elävien perheiden kanssa asiakas- ja perhelähtöisiä ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta vähentäviä auttamismenetelmiä.