Runoilijan ja vaikuttajan kaksi viimeisintä kokoelmaa. Yhteisniteen teemoja ovat kasvaminen, vanheneminen, rakkaus ja sen puute.
Tässä teoksessa on Claes Anderssonin kaksi uusinta runokokoelmaa yksissä kansissa. Anderssonin runot ihastuttavat laajakatseisuudellaan, inhimillisyydellään ja lämpimällä huumorillaan.
Kaikki mitä omistan on kaupan.
Huone, kirjat, käteni, piano, ruokailuvälineet,
kaikki tavarat.
En myy jotta rikastuisin, vaan
jotta köyhtyisin.
Myyn vähiten tarjoavalle.
Paikallasi lemmenvuoteessa viipyy
vastasulaneen lumen tuoksu.
Talvehtinut himo, lapsen kinnas,
avattu viinipullo.
Pysyvää on muutos, menetykset, niin,
se mikä ei pysy.
Mikään valo ei ole kuten ihmisen valo.
Miksi valittaa että joki virtaa kohti merta, nämä
ihmeelliset rannat, ohi liukuvat
Kirjailija ja psykiatrian erikoislääkäri Claes Andersson (s. 1937) on julkaissut runoja vuoden 1962 esikoisteoksesta Ventil lähtien. Myöskin jazzpianistina ja poliitikkona tunnettu Andersson on julkaissut 20 ruotsinkielistä runokirjaa kootut mukaanlukien.
Jyrki Kiiskinen (s.1963) on ansioitunut paitsi runoilijana ja prosaistina, myös runojen suomentajana. Hän on seurannut tiiviisti suomenruotsalaista runoutta ja kääntänyt aiemmin mm. Kjell Westön ja Mårten Westön runoja teokseen Etupainoinen pyrstötähti. Suomenruotsalaista nykyrunoutta (WSOY 2000).
Kiiskinen on suomentanut Octavio Pazin valikoiman Kotka vai aurinko? (Tammi 1996, yhdessä Jukka Koskelaisen kanssa) ja hän on yksi Maailman runosydän -suurantologian (WSOY 1998) kääntäjistä. Edellisenä käännöstyönään hän on suomentanut englantilaisen Helen Dunmoren ja skotlantilaisen Robin Robertsonin runoja antologiaan Kuuna päivänä. Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista (WSOY 2003).
Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019). Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.Jyrki Kiiskinen on Helsingissä syntynyt kirjailija, joka julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 1989. Kiiskinen toimi kirjallisuuslehti Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 1991-94, ja hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto vuonna 1993 lehden kehittämisestä (yhdessä Jukka Koskelaisen kanssa). Lehden ympärillä oli tuona aikana laajamittaista kirjallista liikehdintää, ja se johti uuden runoilijapolven esiinmarssiin. Kiiskinen esiintyy kirjallisissa klubeissa ja osallistuu taiteiden välisiin kokeiluihin mm. muusikoiden ja tanssijoiden kanssa. Koko uransa ajan hän on kirjoittanut journalismia, ja vuosina 1996-2000 hän toimi suomalaista kirjallisuutta englanniksi esittelevän Books from Finland -lehden päätoimittajana. Kiiskinen on julkaissut myös runokäännöksiä ja esseistiikkaa. Hänen ensimmäinen lastenkirjansa Jänis ja Vanki on saanut jo useita jatko-osia. Kirjojen tarinat ovat tuttuja myös Yleisradion pienoiskuunnelmina. Jyrki Kiiskinen on laatinut Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiorunon, kaksi kuunnelmaa ja Sibelius-akatemian promootiokantaattitekstin. Hän on tehnyt muutakin yhteistyötä nykysäveltäjien, etenkin Eero Hämeenniemen ja Jovanka Trbojevicin kanssa. Hän on suomentanut Octavio Pazia, suomenruotsalaista, latvialaista, liettualaista ja brittiläistä nykyrunoutta, sekä tehnyt runokäännöksiä muun muassa WSOY:n Maailman runosydän -suurantologiaan. Kiiskisen omia runoja on käännetty yli kymmenelle kielelle, mm. ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi, vietnamiksi, tsekiksi ja unkariksi.
