Arvostetun ajattelijan elämäkerta kertoo Metropoliitta Johanneksen kolmesta vuosikymmenestä piispana ja arkkipiispana.

Metropoliitta Johannes kasvoi luterilaisessa kodissa, mutta löysi henkisen kotinsa ortodoksisuudesta. Liityttyään ortodoksiseen kirkkoon hänestä tuli nopeaan tahtiin diakoni, pappi, piispa ja lopulta arkkipiispa. Johannes oli piispana yli kolme vuosikymmentä. Hänen aikanaan ortodoksinen kirkko nivoutui luontevaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Johannes on aito kosmopoliitti, harvinaisuus suomalaiseksi kirkonmieheksi. Hän loi ulkomailla opiskellessaan läheiset yhteydet eri kirkkokuntien vaikuttajiin. Johannes toimi vuosikymmenten ajan myös aktiivisena ja arvovaltaisena jäsenenä kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeessä. Erityistä arvonantoa Johannes on aina nauttinut kreikankielisessä maailmassa.

Konstantinopolin arvostuksesta kertoo se, että Johannes nimitettiin yhteen ortodoksisen maailman arvostetuimmista arvoasemista eli Nikean metropoliitaksi ja Bithynian eksarkiksi. Hyvät suhteet veivät Johanneksen myös vaikeisiin tehtäviin. Johannes johti Viron kansallista kirkkoa, kun Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaatin välit olivat erityisen kireät.

Metropoliitta Johanneksen persoonan toisesta puolesta kertovat pitkäaikainen ystävyys Helvi Hämäläiseen, Armi Ratiaan, Reidar Särestöniemeen ja muiden muassa Pentti Saarikoskeen, joka halusi liittyä kirkkoon vaikkei uskonut Jumalaan.