Katherine Mansfield
Katherine Mansfield, oik. Kathleen Beauchamp, syntyi Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa 1888 ja kuoli Fontainebleaussa Ranskassa 1923. Nuorena tyttönä hän lähti Lontooseen opiskelemaan, palasi sitten Uuteen-Seelantiin, mutta ei kyennyt enää sopeutumaan Wellingtonin ilmapiiriin. Hän lähti uudestaan Eurooppaan 1908 eikä enää palannut kotimaahansa. Vuonna 1917 todettu keuhkotauti katkaisi lopulta ennenaikaisesti hänen elämänsä ja lupaavasti käynnistyneen novellistin uransa.
Mansfieldin novellien henkilöt elävät omassa eristyneessä tilassaan. He eivät ymmärrä toisiaan eivätkä tule ymmärretyiksi. Onnen tai tuskan tunteet eivät välity yhteiseksi kokemukseksi kuin korkeintaan vähäksi aikaa. Tapahtumatkin tuntuvat erillisiltä, ovat olemassa melkeinpä vain henkilöiden mielessä ja jäävät nekin usein kesken.
Teksti on hieman hengästynyttä, nopeaa – niin kuin mielteet ja assosiaatiot. Silti se on kirkasta ja taloudellista, sillä Mansfi eld kehitti koko ajan kirjailijankykyjään tietoisesti ja intohimoisesti. Tästä kahtalaisuudesta syntyy Mansfieldin novellien voimakas tunnelma, jossa on jotain unimaista. Niinpä keskeneräisiksikään jääneet novellit eivät vaikuta kovin keskeneräisiltä.
Kokoelman kaikki novellit ovat aikaisemmin suomentamattomia.
”Mutta kun lintu tuli elämääni, unohdin iltatähden, en tarvinnut sitä enää. Koko juttu oli ihmeellinen. Kun kiinalainen, joka tuli ovelle myymään lintuja, kohotti sen ilmaan pikkuruisessa häkissä, se ei räpistellyt minkä kerkisi niin kuin pikku tikliparat, vaan päästi pienen, hennon viserryksen, ja huomasin sanovani aivan niin kuin kumipuun yläpuolella loistavalle iltatähdelle: “Siinähän sinä olet, oma kultaseni.” Siitä pitäen se kuului minulle.”