Pertti Lassila tarkastelee esseissään saksalaista ja suomalaista kirjallisuutta 1800-luvun alusta 1900-luvun puoliväliin. Kirjailija ja kirjallisuus nähdään suhteessa aikaansa, omaan aikaamme ja kirjallisuuden perinteeseen. Kuuluisien ja vähemmän tunnettujen teosten valossa tutkitaan ihmistä poliittisen ja kulttuurisen yhdenmukaisuuden hyödyntäjänä ja sen kyseenalaistajana, vallan palvelijana ja paljastajana, historian käännekohdissa ja luonnon historiattomuudessa.