Kotiseututyö löysi uuden kasvualustan raskaiden sotavuosien jälkeisessä jälleenrakentamisen Suomessa. Huoli perinteisen talonpoikaiskulttuurin ja kulttuuriympäristön muuttumisesta ja katoamisesta sai erityisesti maaseudun kotiseutuväen liikkeelle erilaisissa perinteentallennus- ja museohankkeissa.

Kotiseutuliike alkoi laajentua 1950-luvulla kotiseuduntutkimuksen ja museotyön ulkopuolelle kohti luonnonsuojelua, ympäristönhoitoa, kulttuurimatkailua ja yhdyskuntasuunnittelua. Seuraavalla vuosikymmenellä kotiseututyön sisällöllinen uudistuminen jatkui ja voimistui. Näin luotiin perusta nykyaikaiselle, kokonaisvaltaiselle kotiseututyölle, mikä edesauttoi kotiseututyön läpimurtoa myös suurissa taajamissa.