Kiitetyssä teoksessaan Ihmisenä olemisen ehdot Hannah Arendt pyrkii löytämään filosofisen tarkastelutavan, joka tekisi oikeutta ihmiselämän erikoislaadulle. Hän ottaa etäisyyttä Platonista lähtevään ajatteluun, jossa filosofia eristäytyy omaan rauhaansa ja väheksyy vita activaa, ihmisten toimintaa ja sen eri muotoja. Antiikin maailma esikuvanaan Arendt nostaa politiikan keskeiseksi toiminnan alueeksi. Hänelle politiikka muodostaa julkisen areenan, jolla inhimillinen moninaisuus tulee esiin ja jalostuu vapaaksi toiminnaksi, jonka ytimeen Arendt laskee retoriikan perinteen mukaisesti myös puheen. Teos on intohimoinen poliittisen yhteisön ja elämäntavan puolustus suhteessa sen autonomiaa uhkaavaan sosiaaliseen alueeseen ja sen ongelmiin. Tämä runsaasti keskustelua herättänyt puheenvuoro on Arendtin jo klassikoksi kohonnut filosofinen pääteos, joka ilmestyi alunperin vuonna 1958.

Hannah Arendt (1906-1975) varttui Königsbergissä, nykyisessä Kaliningradissa. Hän opiskeli Saksassa Heideggerin, Husserlin ja Jaspersin oppilaana. Vuonna 1933 Arendt pakeni lyhyen vangitsemisen jälkeen Ranskaan, jossa hän osallistui useiden juutalaisjärjestöjen toimintaan. Vuonna 1941 hän onnistui täpärästi pakenemaan Yhdysvaltoihin, jossa toimi myöhemmin professorina Chicagossa ja New Yorkissa. Hänen muita keskeisiä teoksiaan ovat The Origins of Totalitarianism (1951), On Revolution (1963), Eichmann in Jerusalem (1963) ja kuoleman jälkeen ilmestynyt Life of the Mind (1978).

Suomentajat: Riitta Oittinen ja työryhmä Eeva Heikkonen, Päivi Helminen, Anu Keskinen, Tommi Ketonen, Hanna Liikala, Maini Pekkarinen, Tiina Tuominen, Tiina Viinikainen, Natasha Vilokkinen ja Eija Virtanen