Säveltäjä-kapellimestari Leif Segerstam kutsuu itseään säveltulkitsijaksi tai sävelvalitsijaksi. 1960-luvulta lähtien hän on tulkinnut ja valinnut varsin kiihkeään tahtiin. Todennäköisesti jokaisella on jonkinlainen kuva Segerstamin mahtavasta persoonallisuudesta, jo lehtikuvien perusteella.

"Olen nyt täyttänyt elämäni tarkoituksen", sanoo Leif Segerstam, joka tietää olevansa yksi linkki musiikin evoluutiossa. Hän taistelee sitä "rappiota ja rutinoitumista" vastaan, joka uhkaa kuuntelemista ja musiikin harjoittamista. Hän valitsee säveliä nopeasti ja paljon (nopeasti ja paljon hän myös ajaa autoa, syö ja juo, sen sijaan hän kävelee verkkaisesti). Hän rakastaa numeroita, ja sinfonian numero 69 alussa hänellä olikin ongelma: "Vei enemmän aikaa keksiä sisäsiisti nimi kuin säveltää itse teos."

Jos joku miettii, miksi on sävellettävä niin monta sinfoniaa, on Leifillä vastaus valmiina: "Sävellykseni ovat kuin siittiöitä. Niitä on oltava valtava määrä, jotta jotkin jäisivät henkiin."

Hän tietää myös sen, mitä musiikki on: "Musiikki ei ole se mikä soi, vaan se, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi."

Leif Segerstam NYT! on kertomus ihmelapsesta, joka oppi soittamaan pianoa, viulua, alttoviulua, kaikkia vaskipuhaltimia ja nokkahuilua ja joka soitti jazzia striptease-esityksessä 13-vuotiaana.

Mahdottomista aikatauluistaan huolimatta on Leif Segerstam antanut täyden panoksensa teoksen kirjoittamiseen, sillä hän ymmärtää, että kirja "universumin piilo-Mozartista" saattaisi hyvinkin kiinnostaa lukijoita.