Tutkimus käsittelee virolaisten rippikoulunopettajien käsityksiä rippikoulusta ja konfirmaatiosta post-ateistisessa yhteiskunnassa oppimisteorioiden ja konfirmaation teologian valossa. Se luo myös ikkunan Viron evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun ja konfirmaation historiaan. Neuvostoaikana lasten ja nuorten uskonnollinen kasvatus oli kielletty. Kirkolliset toimitukset ja konfirmaatio korvattiin ateistisella vastineella. Itsenäistyneessä Virossa rippikoulu asettaa opettajat todellisen haasteen eteen, sillä ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja ja monenlaisia väärinkäsityksiä kirkosta.

Rippikoulunopettajien rippikouluun liittyviä suuntautumistapoja peilataan oppimisteorioihin. Konfirmaatioon liittyviä suuntautumistapoja tarkastellaan klassisten konfirmaatiotyyppien valossa. Opettajien rippikoulu- ja konfirmaatiokäsityksistä muodostui neljä erilaista rippikoulunopettajatyyppiä: Paimen, Kylväjä, Käännyttäjä sekä Kalastaja.

Viron kirkolla on omaperäinen kasteen ja konfirmaation teologia; kaste liittää näkymättömään Kristuksen kirkkoon ja konfirmaatiossa liitytään paikalliseen seurakuntaan. Vaikka konfirmaatiokaavaa parhaillaan uudistetaankin siunauksen ja esirukouksen suuntaan, sen tunnustuskeskeinen luonne silti säilyy. Virossa rippikoulu on lähinnä aikuisten koulu seurakuntaan.