Tämä teos on jatkoa Maria Zaitsevan v. 1981 julkaisemalle vepsän kielen fonetiikkaa ja morfologiaa käsittelevälle kieliopilliselle kuvaukselle
Nyt julkaistava syntaktinen työ käsittelee vain osaa vepsän lauseopista. Tutkimus nojaa oman aikakautensa neuvostoliittolaiseen tutkimusperinteeseen, eikä sitä olekaan syytä tarkastella modernina syntaksin yleiskuvauksena. Tämän lauseopillisen esityksen lähtökohtana on se näkemys, että syntaksi koostuu sellaisista yksiköistä, jotka joko itse muodostavat koko viestin tai ovat sen rakenteen komponentteja.