Ecce Homo on proosakirjallisuuden ylivertaisia helmiä ja kenties kiehtovin koskaan kirjoitettu "omaelämäkerta".

Loppuvuodesta 1888 vain muutamia viikkoja ennen lopullista henkistä romahdustaan Nietzsche (1844-1900) ryhtyi erittelemään, miten hänestä oli tullut "traaginen filosofi". Ecce Homossa Nietzsche tarkastelee sankareita, joihin hän oli samaistunut, joita vastaan hän oli taistellut ja jotka hän katsoi myös ohittaneensa. Näitä sankareita olivat Schopenhauer, Wagner, Sokrates ja Kristus.

Nietzschen voimallinen ilmaisu on tässä kirjassa kiihkeimmillään kuin enteenä siitä, että henkinen romahdus oli lähellä.