Sissisodankäynti, sissisota ja sissitoiminta ovat tutkimusaiheina mielenkiintoisia ja tunteita herättäviä. Yleistäen voidaan todeta, että vaikka sissisodankäynnin menetelmät ovat olleet käytössä ihmiskunnan syntyajoista lähtien näyttävät sen menetelmät säilyttävän asemansa osana ihmiskunnan ja sotataidon kehitystä myös tulevaisuudessa.

Sodankuva, sotataito, operaatiotaito ja taktiikka joutuivat toisen maailmansodan jälkeen suurten muutosten ja nopean kehityksen myllerrykseen. Tämän vuoksi puolustusvoimien piirissä pyrittiin 1950-luvulla analysoimaan ja perustelemaan suomalaisen sotataidon sisältöä ja käsitteitä. Sissisodankäynti sai jalansijaa ja nousi korostetusti esille osana suomalaista sotataitoa. Suomen sotataidon laatu nojasi kylmän sodan aikana vahvasti käytännössä koettuun totuuteen. Vihollinen toimi tavallaan, suomalaiset kehittivät maanpuolustusta omalla, juuri Suomen oloihin sopivalla tavalla.

Kylmän sodan aikana Suomen omaksuman alueellisen puolustusperiaatteen ideointi, laaja kehitys ja käyttöönotto pitävät sisällään ne piirteet, jotka selittävät paljolti sitä mihin suuntaan suomalaisen sotataidon kehitys etenee. Sissitoiminta ja epätavanomaiset taistelutavat ovat historiaan ulottuvasta näkökulmasta huolimatta tutkimusaiheina 2010-luvulla edelleen hyvin ajankohtaisia.

Eversti Paavo Ilmola sai vuonna 1957 mahdollisuuden tutkia sissisotaa stipendin avulla. Tutkimus valmistui vuonna 1958, mutta sen johtopäätösten ja sisällön vuoksi työtä ohjannut Suomen Sotatieteellinen Seura esitti maaliskuussa 1959 raportin leimaamista salaiseksi. Tutkimus päätyikin Puolustusvoimien Pääesikunnan Operatiivisen osaston holviin, josta se saatettiin rajoitetusti vain puolustusvoimien ylimmän johdon käyttöön.

Kylmän sodan aikakauden sotataitoa on tarkasteltu viimeaikaisissa tutkimuksissa ja kirjallisuudessa yhä enenevissä määrin, mutta tuolta ajalta peräisin olevat sotilaalliset operatiiviset suunnitelmat ja operatiivis-taktiset toimintaperiaatteet aikalaiskäsitteineen ovat säilyneet arkistoissa edelleen lähes koskemattomina.

Salattavuusrajoitusten vihdoin poistuttua on mahdollista julkaista Paavo Ilmolan tutkimus laajempaan käyttöön. Ilmolan työn mielenkiintoisinta antia ovat sissisodan sotataidollinen analysointi ja erityisesti sen käyttömahdollisuudet suomalaisessa sotataidossa. Ilmolan tiivistys työn esipuheessa kuvaa hyvin tutkimuksen tarkoitusta: ”…yleistajuinen sissisodan oppikirja, jossa esimerkkeihin ja omiin olosuhteisiimme nojautuen on selostettu kirjoittajan tutkimuksiensa perusteella omaksuma käsitys sissisodan yleisestä luonteesta, organisointimahdollisuuksista ja sen eri toimintamuodoista, unohtamatta myöskään niitä kärsimyksiä, mitä sissisotaan ryhtyminen tuo tullessaan.”