Onko kuuluisa suomalainen selkäranka sittenkin hiukan kiero?

Sijoittaja Palle Hiekka turhautuu pörssimaailmaan, teollisuusneuvos Rannanjärvi pohtii kuolemaa ja venäläinen liikemies Vasili haluaa auttaa niin Suomea kuin Venäjääkin.

Pieni kuopiolainen lääkeyritys uskoo keksineensä lääkkeen juoppouteen. Seinäjokelainen konepaja uskoo keksineensä ratkaisun maatilojen energiantarpeeseen. Pallen kavereineen on aika toimia. Isänmaan edun nimissä, tietysti.

Kalle Isokallio kirjoittaa jälleen osuvasti ja hauskasti suomalaisesta yhteiskunnasta. Energiapolitiikka, kahvilakulttuuri ja Sitran byrokratia saavat kukin osansa.

Kalle Isokallio (s. 1948) on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1996 ja toteuttanut vapauttaan kirjoittamalla yhteiskunnallisen veijariromaanin vuosittain. Ajan, joka kirjoittamiselta jää, hän käyttää lorvailuun, ellei satu musisoimaan johtamansa Åttopojat-orkesterin kanssa. Kirjoissaan Isokallio sijoittuu poliittisesti Orposta vasemmalle ja Marinista oikealle, kulloisenkin kirjan aiheesta riippuen. Teoksissa kyytiä saavat paitsi poliitikot myös muut valtaapitävät. Sankarin rooli on varattu maalaisjärkeä käyttävälle tavalliselle ihmiselle, ellei sitä sitten hetkellisesti lainata venäläiselle oligarkille, oman elämänsä tyhjästä rakentaneelle yrittäjälle tai jollekulle muulle, joka näkee miten asioiden pitäisi olla, ja panee ne kuosiin valtaapitävien harmiksi.