"Hän oli itseään käskenyt mies", totesi kirjailija Kalle Päätalo sodanajan kämppäkaveristaan Paavo Kolista. Tämä koulunkäyntinsä keskeyttänyt oululainen koulupoika ryntäsi intomielin Suomea puolustamaan heti talvisodan puhjettua. Pioneeriupseeri Koli ja talousaliupseeri Päätalo ajautuivat jatkosodan alussa Vienan Karjalassa venäläisten piirittämiksi. Tätä kenraali Hj. Siilasvuon johtamaa Kiestingin motin taistelua pidetään eräänä jatkosodan hyökkäysvaiheen tuhoisimmista ja henkisesti masentavimmista. Motin viimeisenä päivänä 20-vuotias Koli pienen ryhmänsä kanssa tuhosi kokonaisen vihollispataljoonan. Tuosta taistelusta Kolille myönnettiin Mannerheim-risti.

Paavo Kolin johtamistaidon inhimillisyys, kylmäpäinen rohkeus, mutta samalla sosiaalisuus muodostivat yhdessä "itseään käskevän" persoonallisuuden. Marskin ritarius teki nuoresta miehestä kurinalaisen pikaopiskelijan, joka kohosi sosiologian professoriksi ja Tampereen yliopiston perustajaksi.

Paavo Kolin elämää käsittelevän teoksen ensimmäinen osa painottuu hänen vaiheisiinsa jatkosodassa. Sotasankaruutta tulkitaan myös Kolin taustan sekä nuoruusvuosien vaikuttavien henkilöiden ja tapahtumien avulla. Toinen osa tulee keskittymään Kolin yliopistouraan. Professori Kolin rohkeus tarttua harvainvallan ongelmiin maassamme ajoi hänet konfliktiin presidentti Kekkosen kanssa. Kolin värikäs elämä päättyi traagisesti 47-vuotiaana.

Kirjoittaja Matti Parjanen on sosiologian tohtori ja kamarineuvos. Hän toimi rehtori Kolin assistenttina 1960-luvulla.