Yhteiskunnan muuttumisen seurauksena hallinnolliset, kuten kuntien rajat, ovat menettäneet merkitystään. Kuntien yhteistyö on lisääntynyt vapaaehtoispohjalta, mutta myös monet tehtävät edellyttävät kunnilta yhteistyötä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras -hanke) johdosta kuntien tehtäviä on siirtymässä niiden muodostamille yhteistyöalueille. Toisaalta kotikunnan merkitys on vähentynyt muutenkin. Ihmisten asuminen, työ ja vapaa-aika pirstoutuu usein yhä useamman kunnan alueelle.
Kunnan rajat muodostavat maan hallinnollisen perusjaotuksen. Vaikka toiminnallisesti kuntien rajat ovat helposti ylitettävissä ja niiden vaikutus on hämärtynyt, kunnan rajat eivät ole menettäneet oikeudellista merkitystään kunnan keskeisimmissä tehtävissä. Ne osoittavat kunnan tehtävää koskevan vastuun laajuuden ja kansalaisen oikeudet palvelujen käyttäjänä ja niihin vaikuttajana. Kunnan poliittisen tehtävän kannalta kunnat muodostavat omavastuisia yhteisöjä, jonka toimintaa tulisi johtaa sen jäsenten valitsema valtuusto. Tämä kunnallisen itsehallinnon perusta on heikentynyt vallan siirtyessä yli kuntarajojen kuntien yhteistyöelimille. Kuntien tulisi toimia paikallisesti, ne ovat silti tulleet yhä riippuvaisemmiksi muista kunnista ja toimijoista. Yhteistyön lisääntymisestä huolimatta, kunnan toimintaan, itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon sekä toimintaan pääsevät vaikuttamaan vain kunnan jäsenet. Demokraattiset vaikutuskeinot ovat mahdollisia vain kotikunnassa, vaikka kansalaisen toisiallinen elinpiiri olisi kunnan rajoja laajempi.
Myös keskeisimmät hyvintivointipalvelut määräytyvät kunnan rajojen mukaan. Kunta on velvollinen järjestämään julkisia palveluja vain asukkailleen ja alueensa tarpeen mukaisesti. Kansalaisille toisen kunnan palvelut eivät lähtökohtaisesti ole mahdollisia, vaikka ne olisivat esimerkiksi paremmin saatavilla tai laadukkaampia. Kansalaisten perusoikeudet ja kunnan rajat ovat siten toisinaan ristiriidassa keskenään. Nyt palveluja koskevien hallinnollisten uudistusten, kuten Paras -hanke ja palvelusetelijärjestelmä, myötä palvelut tulevat olemaan vähemmän sidoksissa kuntien rajoihin. Samalla kuitenkin palveluja koskeva päätöksenteko myös etääntyy kauemmaksi kuntalaisista ja heidän suorista vaikutusmahdollisuuksista. Lainsäädännössä kunnan alueen muodostumista koskevat kriteerit ovat olleet niukkoja ja ne ovat keskittyneet vain kuntajaon muuttamisen edellytyksiin. Kunnan keskeisimpiä elementtejä ovat rajoilla määrätty alue ja siellä oleva väestö. Kunnan on tarkoitettu toimivan omavastuisena yhteisönä ensisijaisesti asukkaidensa ja alueensa hyvinvoinnin edistämiseksi Kunnan nykyisten tehtävien näkökulmasta kuntien rajojen tulisi sopeutua tapahtuneseen kehitykseen ja muodostaa todellisia asukkaittensa yhteisöjä. Tällöin kansalaisten vaikutusmahdollisuudet toteutuisivat paremmin, voitaisiin luopua päällekkäisistä hallintojärjestelyistä ja kunnan vastuu olisi selkeästi määriteltävissä. Toisena vaihtoehtona olisi luoda seutu- tai maakuntapohjainen ylempi itsehallintojärjestelmä ja kehittää kansalaisten palveluja ja elinympäristöä koskevia vaikutusmahdollisuuksia
