Ilmakehä tuhoutuu, Itämeri saastuu ja Euroopan unioni on kuolemansairas. Rappiolla ovat myös talouskasvu, terveydenhuolto, sosiaaliturva, sananvapaus ja suomalainen mies. Päivittäin uskoamme tulevaan horjuttavat niin ikään Suomen poliittinen ilmapiiri, Seitsemän päivää ja Valtionrautateiden toiminta.

Asiat eivät ole koskaan olleet näin hullusti - tai näin me ainakin haluamme uskoa. Rappeutumisen ajatus viehättää meitä huolimatta siitä, pitääkö se paikkansa. Loppu on ollut lähellä ennenkin: vaikka konkreettiset uhkakuvat ovat muuttuneet moneen kertaan, toistamme yhä uudelleen mantraa länsimaisen kulttuurin rappiosta ja haluamme suorastaan liikuttavassa määrin uskoa lopulliseen turmioon.

Rakas rappio ruotii ennakkoluulottomasti rappion ideaa ja ihannetta länsimaisessa ajattelussa. Miksi näemme rappion merkkejä kaikkialla? Mikä oikein on se täydellinen onnela, josta vääjäämättä suistumme yhä kauemmaksi? Kirjan esseet käsittelevät niin länsimaiden perikadon profeettaa Spengleriä kuin Marxin ja Nietzschen tapaisia maailmankuvan muokkaajia ja asettavat heidät vastakkain Timo Soinin ja ruotsalaisten dekkaristien kanssa. Koskelainen tutkiskelee rappion ideaa kriittisesti mutta ymmärtäen - eihän hän aina itsekään usko parempaan huomiseen. Ennen kaikkea Rakas rappio kuitenkin möyhentää länsimaisen ajattelun perinnettä ja pyrkii saamaan rappion haltuun, sillä jotainhan sille on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä!